Nauru pidentää ikää

Sanotaan: Nauru pidentää ikää

Hei blogini seuraajat, tavataanpa taas pidemmän tauon jälkeen. Iloista
kesää kaikille!

Tässä on pastellityöni hörisevän nauravasta hevosesta, johon kerron oman
tarinani. Taulu on jo aiemmin syntynyt, mutta sopii tähän kesään
mainiosti.

Vieressämme on laitumella uljaita hevosia ja ne innostivat
suunnittelemaan, että voisinkohan minäkin nousta ratsastamaan hevosella.
Kun sitä rupesin mielessäni kuvittelemaan, niin huomasin, että kyllä
siinä taitaisi tulla eteen tenkkapoo. Ensinnäkin tämä mummo tarvitsisi
tikapuut päästäkseen hepan selkään. Miten sitten saada heponen
liikkeelle ja varsinkin myöhemmin-pysähtymään, ja mitäpä kaikkea siinä
välillä tapahtuisikaan. Hah! Minulla on aivoissani eräänlainen
"fanikamera", jolla näen kuvitelmat värikkästi livenä. Kyllä siinä olisi
mummolla hevosessa piteleminen ja pollella naurussa!

Onneksi mikään ei estä mielikuvitustani tekemästä retkiä kuvittelun
maailmaan ja pyrähdyksiä vaikka paikallisena kyrakyrklundina hevosen
selässä. Nämä kuvitelmat saavat suupielet nousemaan ylöspäin ja iloisen
energian kiertämään kropassa. Ja onneksi kuitenkin voin pysyä
turvallisesti lestissäni ja nauttia rauhassa vaikka kahvit kesäisellä
kuistilla.

Iloista juhannusta

Tämä maalaus on ainoita kukkataulujani, joita olen koskaan maalannut. Juhannusruusu on komea ja tuoksuva pensas kukkiessaan kerran kesässä. Sen loistokkuus on ollut innoittaja tässä työssäni. Pihamaallamme kasvaa vanha pensas, joka aukaisee kukkansa myös kimalaisten ja muitten pikkuhyönteisten iloksi. Ruusumaalauksen olen antanut lahjaksi rakkaalle ystävälleni ja ruusun kukat kukkivat nyt hänen seinällään ympäri vuoden. Kukkien kera toivottelen jokaiselle lämmintä ja mukavaa keskikesän juhlaa.

Valkoinen susi

Isoisän ja lapsenlapsen keskustelu kirjasta -Myötätunnon tie  Christopher K. Germer

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: "Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi "sutta". Toinen on paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyyden tunne ja ego. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko." Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se jota ruokit."

Edellä olevassa intiaanitarinassa on laatusanoja hyvästä ja pahasta. Herättääkö tämä valkoinen susi sinussa tunteita, vaikkapa noita mainittuja hyviä ja pahoja ajatuksia?!

Äiti se on hummallakin, onnea äidit!

Tämän hevostaulun myötä ajatukseni kääntyvät kauas vuosien taakse, sillä maalaus on harrastukseni alkuajoilta. Kuvassa ovat varsa ja sen emo. Ajattelin kuvaa maalatessani, että äititammalla pitää olla komeat hiukset ja juuri sen vuoksi sen harja on noin näyttävä! Maalauksessa on paksusti kirkkaita kesäisiä värejä ja se on mielestäni sopiva blogitaulu äitienpäivälle. Taulu on raviurheilusta innostuneen pojan perheessä ja hepat ovat saaneet paikan lapsenlapsen huoneen seinältä. Tämän taulun myötä haluankin toivottaa kaikille meille äideille oikein hyvää äitienpäivää!

Ensimmäinen seisoja

Nämä kuvat lennähtivät seuraavaksi blogiin vuosien takaa ja monien  muistojen kanssa siivet havisten. Tara oli ensimmäinen saksanseisoja rotuinen koira, johon tutustuin. Se oli hieno ja tärkeä koira tyttärelle ja vävylle. Pastelli töissä Tara poseeraa kuin missi ainakin, sillä muotovalionarvo oli yksi sen saavutuksista. Arvo kertoo myös Taran miellyttävästä luonteesta ja käytöksestä. Toivon mukaan olen pystynyt ikuistamaan osan tuota hienoutta töihini.

Valoisaa pääsiäistä

On ilo elellä jo pääsiäiseen edennyttä kevättä ja odottaa hiljalleen lisääntyvää valoa. Tämän maalauksen aloitin ennen joulua ja siihen oli tulossa joulun ajan metsäkirkko. Kirkko oli punainen ja taulun väritys tumman jouluinen. Valmiiksi sitä en ehtinyt kuitenkaan tekemään. Keväällä jatkoin taulun maalaamista, mutta mielikuvitukseni ei kääntynyt enää mitenkään jouluisiin tunnelmiin. Taulun värisävyt muuttuivat keväisemmäksi ja keltaisessa metsäkirkossani vietetään nyt kiirastorstain iltamessua.

Isä Aapeli

Taiteilee koirien kanssa blogissa tullaan esittelemään taiteilijan yhtä vielä esittelemättä jäänyttä osa-aluetta. Taiteilija on yhdessä vävypojan kanssa nimittäin valmistanut kotioluita jo kohta kymmenen vuotta. Ajatus oluiden valmistamistamiseen syntyi varmaankin siitä, että molempia, sekä taiteilijaa että hänen vävyään on aina kiinnostanut tehdä asioita itse ja mahdollisimman alkutekijöistä lähtien.  

Oluen valmistuksessa olemme vielä puolivalmisteissa. Teemme mallasjuomamme olutuutteista. Matkan varrella olemme kokeilleet myös siiderin sekä kotiviinin valmistamista (ilman hiivaa). Näissä olut- ja viiniprojekteissa kokonaisuus on tärkeämpi kuin itse tuote. Toki on mieluista, jos itse tuotekin maistuu. Tuskin oluita olisi näin kauaa tullut tehtyä, ellei se prosessi olisi ollut se syy miksi käymissanko varastosta aina haetaan. Oluen nimen mietintä, tarinan miettiminen oluelle on ollut tärkeä osa prosessia. Tietysti tärkein tarinassa on aina itse etiketti, jotka ovat taiteilee koirien kanssa käsialaa. 

Toimimme Panimo-pub Lakkapään nimen alla ja oluissamme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta seikkailee oluen suuri ystävä Aapeli. 

Tällä kertaa valmistimme porter-tyylistä olutta, joka on omiaan pääsiäispöytään. Etiketin mannekiiniksi löytyi aasilla ratsastava, ehkä muutaman luostarioluen nauttinut Isä Aapeli. Hyväntuulinen paimen aasin selkään on hypännyt. 

Kuka sinulla tulee Aapelista mieleen? :)

Rennosti lomalla

Lämpimät terveiset Gran Canarialta, olemme nimittäin palanneet vasta Kanariansaarilta! Tässä maalauksessa tunnelma on kiireetön. Senoritalla on aikaa keskustella puhelimessa ja aasikin nuokkuu silmät ummessa. Tämän taulun olen maalannut muutama vuosi sitten mukavan ja rentouttavan lomareissun jälkeen. Aurinkoista kuvaa katsoessani, muistoihini tulevat iloiset ihmiset, maalaismarkkinat, hyvä ruoka, vasta puristettu appelsiinimehu ja tietenkin auringossa säkenöivä meri. Onnistuneen loman jälkeen on taas helppo hypätä mielessään tuohon lämpimään kanarialaiseen tunnelmaan.

Hyvää Ystävänpäivää!

Aihe tähän maalauksen hempeään tyttöseen syntyi eräästä minulle tuntemattomasta, vanhemmasta naishenkilöstä. Tapasin hänet sattumalta vuosia sitten. Istuimme samassa paikassa ja aloimme jutella niitä näitä. Aikaa vierähti puhellessa kun hän kertoili siinä elämäntarinaansa minulle, kuin tutulle ystävälle ainakin. Kuuntelin häntä ja katselin hänen punaista hattuaan koruineen. Tämä rupattelu ja hänen punainen hattunsa inspiroivat minua maalaamaan kuvan siitä värikkäästä kohtaamisesta. 

"Ei se, miltä näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisillemme" - Marleena Ansio.

Myrsky mökkirannassa

Myrsky on nousemassa järven päälle ja tuuli puhaltaan rantaan päin. Aallot liikehtivät edestakaisin rannalla ja taivaalla kulkevat tummanpuhuvat pilvet.

Olen itse kokenut myrskytuulet tällä rannalla näitten tiitterien lokkipoikien tavoin. Vaikka tuuli humisee rannan puissa ja vaahtopäät kohisevat järvellä, siitä huolimatta ihmeellinen luonnonrauhan tuntu säilyy ympärillä. Tähän maalaukseen olen tavoitellut tuota samaa tunnelmaa

Lintumetsä

Tämä maalaus sopii hyvin seuraavaksi tauluksi blogiini. Viikonloppuna meillä oli kyläilemässä ystäviä-sukulaisia. Heidän harrastuksiinsa kuuluu sienestys ja marjastus. Keskustelua syntyi eräästä kuusimetsästä, joka on heidän sienipaikkansa. Metsän pohjalla kasvaa mehevä ja paksu sammal. Paikka on kuin satumetsä, josta saa kerättyä upeat sienet. Luonto voi siis antaa niin makuelämyksiä, kuin herättää mielikuvituksenkin. Tässä taulussa metsikkö sulattelee jo lumiaan talven jäljiltä. Maalaus on kuva mieleni lintumetsästä. Puusto kätkee eri kokoisia lintuja suojaansa. Linnuilla on hyvä suojaväri ja luonto suojelee toinen toistaan. Ajattelen, että tällaiset metsistöt ovat kuin luonnon kirkkoja, joissa ihmisten ja eläinten on hyvä hengittää.